torstai 1. maaliskuuta 2018

Kamerakynän pedagogiikka innostaa varhaiskasvatuksessa

Törmäsin kamerakynä-termiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Ensimmäinen ajatukseni meni jotakuinkin näin: "Onkohan tässä taas kyseessä jokin laite? Ehkä videokamera, joka muistuttaa kynää ja jonka voi sujauttaa helposti taskuun? Vai pystyykö kamerakynällä ottamaan esimerkiksi tarkkoja lähikuvia yksityiskohdista?" Pian selvisi, että hakoteillä ollaan. Kamerakynän pedagogiikka on tapa hyödyntää esimerkiksi mobiililaitteen kameraa ja kuvaamista pedagogisesti oppimisen välineenä.

Suomessa erityisesti Ismo Kiesiläinen on vienyt kamerakynän pedagogiikkaa eteenpäin ja kouluttanut jo tuhansia opettajia menetelmän pariin. Ilokseni pääsin viime keväänä itsekin Ismon koulutukseen ja syventämään osaamistani aiheesta. Koulutuksessa pääsimme perehtymään elokuvahistoriaan, kokeilemaan itse kamerakynätehtävien tekoa sekä suunnittelemaan ja pohtimaan hyvän kamerakynätehtävän rakennetta.

Tein lyhyen fiilisvideon koulutuspäivästä:


Olen kouluttanut kuluneen talven aikana runsaasti varhaiskasvattajia teknologian pedagogiseen hyödyntämiseen ja ottanut kamerakynäilyä osaksi koulutuksia. Vastaanotto on ollut erittäin innostunutta! Kamerakynän suurimpia etuja on se, että hyvin pieni tekninen osaaminen riittää: kun osaat ottaa ja katsella valokuvia/videoita, on sinulla kaikki tarvittavat tekniset taidot. Tämän jälkeen korostuukin pedagogiikka ja toiminta: mitä haluan toiminnasta opittavan, kuinka työskentely toteutetaan, millaisen kuvaustehtävän annan, miten katselutehtävä suoritetaan, miten siitä syntyvää keskustelua mahdollisesti ohjataan, kuinka toimintaa jatketaan...?

Varhaiskasvatuksessa kamerakynän pedagogiikkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi havaintojen tekoon, lukumäärien opetteluun, tunnekasvatukseen, itseilmaisuun tai kirjaimien opetteluun.  Tiivistettynä toiminta menee seuraavasti: lapsille annetaan kuvaustehtävä, jonka nämä suorittavat esimerkiksi parin kanssa. Kuvaustehtävänä voi olla esimerkiksi jonkun tietyn perustunteen kuvaaminen. Tämän jälkeen kuvat käydään läpi aikuisen, toisen parin, pienryhmän tai koko ryhmän kanssa. Esimerkiksi tunnekuvat voidaan näyttää koko ryhmälle. Toisten tehtävänä on arvata, mikä tunne kuvassa on. Aiheesta voidaan jatkaa keskustellen: mistä tunnistitte tunteen, millaisessa tilanteessa tämä tunne voisi ilmetä...? Kun tehtävät on käsitelty, kuvat ovat hoitaneet hommansa ja ne voidaan poistaa.

Ehkä suurin hienous kamerakynän pedagogiikassa on sen skaalautuvuus: kun itse olen käyttänyt menetelmää varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa, on kollegani Pauliina vienyt sitä eteenpäin ammatillisella puolella. Myös siellä vastaanotto on ollut hyvin innostunutta. Hyvin laaditut kuvaus- ja katselutehtävät muuntavat menetelmän sopivaksi lähes mihin aiheeseen tahansa.

Jos et vielä ole tutustunut kamerakynän pedagogiikkaan, tee se heti! Aloita esimerkiksi tutustumalla Ismo Kiesiläisen kirjoittamaan oppaaseen Kamerakynän pedagogiikka - opettajan käsikirja, suorita itsenäisesti Kaikki kuvaa EDU -verkkokoulutus tai pyydä vaikka minua teille kouluttamaan. Suosittelen lämpimästi kamerakynäilyä!

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Itselläni ihan sama kokemus! Alkua ja lopun innostusta koulutuksen jakamista myöten�� Mielestäni todella helposti lähestyttävä ja innostava koulutus, juuri tällaisella päästään alkuun matalalla kynnyksellä. Saanko linkata tämän kirjoituksen meidän väelle...?
    Kivaa Itk.ta, itse en ole tulossa, mutta muut meidän porukasta ehkä näette...
    Kivaa kevättä,
    Riikka Tidenberg, Saimaan mediakeskus

    VastaaPoista
  2. Heippa Riikka,
    kiitos kommentistasi! Laita ihmeessä kirjoitus jakoon, mukavaa jos saadaan kamerakynäilyä leviämään edelleen.
    Kiitos, täällä Aulangolla alkaakin ensimmäinen päivä olla paketissa.

    Mukavaa kevättä,
    terveisin Annu

    VastaaPoista